Mitä konsultoinnilla tarkoitetaan? Määritelmiä on lukuisia, mutta niissä korostetaan erityisosaamiseen liittyvää opastusta tai neuvontaa sekä sen tilapäisyyttä tai projektimaisuutta.
Yleisesti käytetty määritelmä kertoo, että konsultointi on parhaimmillaan yrityksen kannattavuutta ja kilpailukykyä edistävä tapahtuma, joka edellyttää hyvää yhteistyötä, sitoutumista ja ammattitaitoista osaamista sekä asiakasyritykseltä että konsultilta.
Konsultoinnin arvostus on Suomessa kasvanut, mistä hyvä esimerkki on tuore tutkimus. Kaupallisen alan opiskelijat arvostavat eniten konsultointi- ja pankkialaa, selvisi keväällä 2017 Universum Suomen tekemässä tutkimuksessa.
Hankenin professori Janne Tienari sanoo, ettei tulos ollut erityisen yllättävä. Kaupallisen alan opiskelijat ovat jo pidemmän aikaan arvostaneet konsultointiyrityksiä ja suunnitelleet konsultoinnista itselleen uraa.
Tienari on tutkinut liikkeenjohdon konsultointia Suomessa.
Mitä Suomessa konsultoidaan?
LJK toteutti syksyllä 2017 jäsenkyselyn, jossa suurimmaksi konsultoinnin pääosa-alueeksi nousi strategiakonsultointi (77,1 % jäsenistä). Muut osa-alueet ovat IT, HR, talous ja juridiikka. Yksittäisiä vastauksia kyselyssä saivat myös kansainvälistyminen, toiminnan tehostaminen, myyntijohtamisen kehittäminen sekä laatujohtaminen.
Eri osa-alueiden koossa on eurooppalaisittain suuria eroja. Esimerkiksi brittiläisen Consultancy.uk:n listauksessa nimike ”operations” on osa-alueista suurin. Skandinaviassa sen osuus on 30 prosenttia, mutta itäisessä Euroopassa jo 42 prosenttia. Strategian osuus on tässä listauksessa Skandinaviassa vain 10 prosenttia.
Muiksi osa-alueiksi Consultancy.uk nimeää teknologian, HR:n ja taloudellisen neuvonnan.
Yli kolmen miljardin bisnes
Suomessa toimii arviolta noin 13 000 ammattimaista konsulttia. Konsultointitoimialan liikevaihto Suomessa oli 2016 noin 3,2 miljardia euroa.
Tarkkoja lukuja on vaikea saada, sillä esimerkiksi Tilastokeskuksen tiedoissa muu liikkeenjohdon konsultointi -toimialan nimikkeen alla on paljon yrityksiä, jotka eivät aidosti tee konsultointia. Lisäksi taloushallinnossa ja teknologiasektorilla on useita konsultointia tekeviä yrityksiä, joiden virallinen toimiala ei ole muu liikkeenjohdon konsultointi.
Tienari huomauttaa, että jo klassisessa jaossa liikkeenjohdon ja teknisen konsultoinnin välillä rajat ovat aina olleet hämärät.
– Erityyppisille konsultointitoiminnoille tulee koko ajan erilaisia mahdollisuuksia. Lisäksi markkinoilla on paljon konsultointityyppistä työtä tekeviä, jotka eivät pidä itseään liikkeenjohdon konsultteina.
Konsultin sijaan voidaan puhua esimerkiksi kouluttajasta, kehittäjästä, valmentajasta, couchista tai fasilisaattorista.
– Miksi meidän edes tarvitsisi saada tarkkoja rajoja käsitteille? Pääasia on, että asiakkaat kokevat tarvitsevansa ulkopuolista apua ja että markkinoilla on hyviä toimijoita, jotka pystyvät tarpeeseen vastaamaan.
Tienari ei nojaa tieteelliseen tutkimukseen vaan pikemminkin näppituntumaansa huomauttaessaan, että työelämän murros ja sen aiheuttama potentiaalinen pahoinvoinnin hoitaminen on avannut paljon mahdollisuuksia konsultoinnille kasvun tukemisen ohella.
– Eikä tämä koske vain yritysmaailmaa vaan myös julkista sektoria. Esimerkiksi soten ympärillä on paljon ulkopuolisia toimijoita.
Potentiaalia on edelleen
Osataanko Suomessa hyödyntää konsulttien osaamista? Konsulttien omat kokemukset sekä epäviralliset tilastovertailut muihin maihin sanovat, että ei. Potentiaalia olisi runsaasti.
Tienari on kuitenkin huomannut 10–15 viime vuoden aikana, että konsultointia osataan ostaa Suomessakin. Tosin pk-sektorilla tilanne on toinen eikä konsultteja paljon käytetä.
Hän huomauttaa, että jälleen kerran törmäämme määrittelykysymyksiin. On mahdollista, että konsultointipalvelujen hankinta on yleistynyt myös pienissä yrityksissä mutta että se mielletään pikemminkin vaikkapa koulutukseksi.