Malcolm Gladwell: Revenge of the Tipping PointTarinoista leimahduspisteisiin

Malcolm Gladwell: Revenge of the Tipping Point: Overstories, Superspreaders, and the Rise of Social Engineering. Little, Brown and Company. 2024. 346 sivua.

Harvoin bisneskirjasta tehdään toista kierrosta, mutta Malcolm Gladwell on nyt tehnyt sen. Alkuperäisen kirjan tarkoitus oli tutkia, miten pienillä asioilla saada aikaan suuria muutoksia ja millaiset ovat niiden leimahduspisteet. Kirja popularisoi hänen teoriansa, kuten “The Law of the Few”, “The Power of Context” ja “The Stickiness Factor”. Näiden teorioiden avulla voidaan määritellä tapoja, joilla pienet, mutta tarkasti ajoitetut ja suunnitellut tekijät voivat synnyttää valtavia muutoksia.

Uudessa kirjassaan Gladwell vie ajatukset syvemmälle leimahduspisteisiin. Kirjassa tutkitaan, kuinka monimutkaiset ja erikoiset polut johtavat muutokseen sekä vaikuttavat käyttäytymiseen. Yksi keskeinen teema on, että sosiaaliset epidemiat tapahtuvat usein pienellä alueella, mutta voivat silti laukaista suuria muutoksia suuremmilla alueilla. Hän käsittelee esimerkiksi alueellisten itsemurha-aaltojen leviämistä.

Toinen kirjan havainto on ekosysteemin hallinta, jota voidaan verrata mafian tapaan hallita liiketoimintaansa. Kolmas keskeinen havainto koskee tarinoita, jotka ovat pääroolissa epidemioissa. Gladwell vertaa tarinoita puiden latvustoihin – ne ovat huomaamattomia, mutta niiden humina kantautuu kaikkialle. Kirjan kolme pääväittämää ovat, kuinka alueelliset epidemiat laukaisevat suurempia muutoksia, kuinka harvalukuinen joukko ihmisiä hallitsee laajoja ilmiöitä, sekä tarinoiden huomaamaton voima.

Mielenkiintoisinta kirjassa ovat epidemiat, jotka ovat Gladwellin mukaan tarinoiden alaisia, ja keskuudessamme on pieni joukko ihmisiä, jotka luovat nämä tarinat. Kun epidemia saavuttaa leimahduspisteensä, sen koko ja muoto muuttuvat, mutta niitä ohjaa sama tunnistettava joukko ihmisiä. Gladwell esittelee, miten epidemioiden hallinta on mahdollista ja kuinka leimahduspisteiden tunnistaminen on avain niiden ymmärtämiseen sekä kontrollointiin. Kirjan case-tapauksia ovat COVID-pandemia, Polttouhrit-televisiosarja, OxyContinin aiheuttama opioidikriisi ja Harvardin urheilujoukkueiden henkilövalinnat.

Uusi kirja ei sytytä samalla tavalla kuin alkuperäinen The Tipping Point. Syksyn aikana on ilmestynyt kirjoja myös muun muassa Yuval Noah Hararilta ja Cass Sunsteinilta. Heidän kirjojansa lukiessani mietin, että he ovat tavallaan maineensa uhreja. Ilman aikaisempaa menestystä heiltä tuskin odotettaisiin ylivoimaisia suorituksia. Gladwell ei ole hänkään yhden hitin ihme, mutta tämän teoksen todistusvoima ei pure samalla tavalla kuin alkuperäisteoksen. Vaikka korona- ja opioidikriisi ovat valtavia ja ajankohtaisia tragedioita, kirjan käsittelytapa ei vangitse lukijaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Vaikuttaa siltä, että odotukset olivat liian korkealla ja tulos jää keskinkertaiseksi. Malcolm Gladwellin uusin kirja ei siis yllä odotuksiin – ja herää kysymys, olisiko toisen osan voinut jättää väliin tai julkaista jollain toisella nimellä.

Kirjoittanut: Mikko Mattinen

Jaa kirjoitus haluamallasi tavalla!