Bent Flyvbjerg & Dan Gardner: How Big Things Get Done: The Surprising Factors That Determine the Fate of Every Project, from Home Renovations to Space Exploration and Everything In Between.
Currency. 2023. 304 sivua.
Tanskalainen Bent Flyvbjerg perustaa kirjansa tietokantaan, jossa hänellä on 258 projektia. Niiden arvo on ollut yli miljardi dollaria. Tulosten perusteella hän kehitti oman lain – “Iron Law of Megaprojects”. Ne ylittävät takuuvarmasti budjetin ja aikataulun sekä tuottavat vähemmän hyötyjä kuin on alunperin tavoiteltu. Tämä kirja on oodi hitaudelle ja suunnittelulle!
Flyvbjergin tavoitteena on auttaa tekemään projekteja, jotka pysyvät budjetissa eivätkä ylitä aikatauluarviota. Kirjassaan hän todistaa, kuinka yli miljardin arvoiset hankkeet eivät mene pieleen. Käytännössä hän kehottaa soveltamaan samoja sääntöjä niin ydinvoimalahankkeeseen kuin keittiöremonttiin.
Datan perusteella voidaan sanoa, että 8,5 prosenttia projekteista saavuttaa tavoitteensa ja pysyy sekä aika- että rahabudjetissa. Vain puoli prosenttia ylittää odotukset. Loput 91,5 prosenttia projekteista epäonnistuu joillain edellä mainituilla mittareilla.
Onnistuneiden projektien esimerkit löytyvät sekä ulkomailta että Suomesta. Kansainvälisiä esimerkkejä ovat Empire State Building, Hoover-pato, Heathtrown T5-laajennus. Kotimaisia esimerkkejä voisi olla Verohallinnon VALMIS-hanke tai Länsimetron jatko-osa. Myttyyn menneiden projektien lista on paljon pidempi.
Muun muassa kaikki olympialaiset ovat ylittäneet budjettinsa 157 prosentilla ja maininnanarvoinen on Montrealin olympialaiset, joka ylitti budjettinsa 720 prosentilla. Muita kuuluisia epäonnistumisia ovat Sydneyn oopperatalo, Berliinin lentokenttä, Länsimetron ensimmäinen osa tai erään suomalaisen ydinvoimalan kolmas osa.
Vältä kiirettä
Kirjan kaksi pääviestiä ovat ennusteet ja kiire. Ennusteet ovat tärkeitä, koska aikataulu- ja budjettiarvio ovat ennusteita, jotka muodostetaan olemassa olevan datan avulla. Kiire tappaa tulokset projektissa kuin projektissa Flyvbjergin mukaan.
Jos haluat onnistua projektissa, niin lyhyet projektit onnistuvat varmemmin kuin pitkät. Modulaariset paremmin kuin monoliittiset. Suunnitellut paremmin kuin suunnittelemattomat. Haste makes waste.
Mitä työkalua voisi hyödyntää, että projektit pääsisivät niiden 8,5 prosentin joukkoon? Yksi työkalu on RCF eli reference-class forecasting, jonka Flybjerg on kehittänyt. Paras testimoniaali työkalun hydöyntämiseen tulee Daniel Kahnemanilta, jonka mukaan “the single most important piece of advice regarding how to increase accuracy in forecasting through improved methods.”
Vaikka Kahneman ei ole projektityön ammattilainen, niin RCF on kokeilemisen arvoinen. Tärkeintä eikä vähäisintä – Flyvbjerg haluaa saada ihmiskunnan lopettamaan resurssiensa ja ajan tuhlaamisen huonosti johdettuihin projekteihin. ”Festina lente” eli kiiruhda hitaasti.
Normiselitykset siitä mikä meni pieleen kun projekti epäonnistuvat ovat vakioituja. Tyypillisiä selityksiä ovat, että projektia vastustettiin ja aloitus viivästyi. Tai teknologia oli uutta ja testaamatonta eikä se soveltunut projektiin. Tai johto on pidetty pimennossa.
Kirjassa kerrotaan myös eräänlainen anomalia. Jimi Hendrix käynnisti studioprojektin. Hänen ohjeensa rakennuttajille oli “Hey, man – I want some round windows.” Näillä spekseillä syntyi legedaarinen Electric Lady Studios, jossa ovat äänittäneet Lou Reed, Rolling Stones, The Clash, Daft Punk ja moni muu. Hendrixin projekti on kirjassa siis eräänlainen herttainen anomalia, koska projektilla ei ollut aikataulua eikä budjettia.
Kirjoittanut: Mikko Mattinen, kirja-aktivisti ja digitaalisen liiketoiminnan johtaja.